Postimerkkipuutarhassa on myös postimerkkietupiha. Se koko on 2.6 m x 3 m, 7.8 neliömetriä siis. Tähän tilaan sopii toistakymmentä erilaista perennaa. Kuulostaa melkoiselta sekamelskalta ja sitä se varmaan onkin, mutta ihan hauskannäköistä minusta. Muutenkin puutarhafilosofiaani kuuluu se, että istutan niitä kasveja, joista pidän. En siis noudata mitään teemaa tai tyylisuuntaa.
Harmi, etten muistanut ottaa ennen-kuvaa. No joka tapauksessa alunperin tässä kasvoi kituliasta kurtturuusua, pari matalaa havua ja nuo taustalla näkyvät pansasangervot. Jonkinlaista nurmikkoakin oli kai, mutta se ei täässä kosteassa kaakonkulmassa menestynyt. Samoin kävi edellisen asukkaan istuttamien tulppaanien.
Edellisestä pihassamme oli runsaasti varjoperennoita ja sieltä nämä kaikki ovat peräisin.
Valtavaa kasvuvoimaa voi vain ihmetellä kesän mittaan.
Tässä kasvaa ainakin:
kuunlilja, valkoreunaista ja vihreää
kurjenmiekka, paria erilaista
pensasangervo (ehkä koivu-)
jaloangervo, vaaleanpunainen
kotkansiipi
isolehtinen muratti
kallionauhus
lisää nauhuksia, paria erilaista. olisiko toinen valtikkanauhus..
loistokurjenpolvi
särkynytsydän
rentoakankaali
suikeroalpi
ketunleipä
mahonia
keijunkukka, punalehtinen
taponlehti
Kasvit on vuosien varrella kerääntyneet sieltä täältä, osa on ostettuja, osa vaihdettuja tai saatuja. Osa on kiertänyt kolmen pihanmme kautta 15 vuoden aikana.
En ole koskaan pitänyt tarkkaa kirjanpitoa kasveistani, joten tuo lajinmäärityskin on joskus vähän sinnepäin. Lähes joka kevät aloitan jonkin järjestelmän, jotta pysyisin istutuksissa jotenkin jyvällä, mutta kesän mittaan vaihtelen istutusten paikkoja moneen kertaan, niin, että loppukesällä järjestelmä on jo unohtunut. Tämä blogi onkin nyt ensimmäinen yritys jotenkin dokumentoida tätä touhua.
Piippuköynnös on myös vanha taimi ja on istutettu tähän viime toukokuussa. Ruukkujen orvokkeja yritän elvytellä leikkaamalla ne alas.